Olenko tuoja vai valmistaja ESPR:n mukaan?

Mitä sinun on konkreettisesti tehtävä

Mitä sinulta odotetaan

ESPR erottaa valmistajan ja tuontikauppiaan toisistaan, ja tämä ero ei ole kosmeettinen: se määrittää, kenen vastuulla mitkäkin velvoitteet ovat. Lyhyesti sanottuna valmistaja on se, joka suunnittelee tuotteen tai saa sen valmistettavaksi ja tuo sen markkinoille omalla nimellään tai omalla tuotemerkillään. Tuontikauppias on se, joka tuoda tuotteen EU:n ulkopuolelta olevasta maasta ja asettaa sen ensimmäisen kerran EU-markkinoille. Se, ketkä käytännössä kuuluvat mihinkin rooliin, riippuu siitä, mitä pakkaukseessa, laskulla ja kaupallisessa suhteessa sanotaan — ei siitä, miten yritys itse kutsuu itseään.

Yritys, joka saa elektroniikkaa valmistettavaksi Aasiassa ja myy sitä omalla tuotemerkillään, on ESPR:n mukaan valmistaja, vaikka sillä ei olisi omaa tuotantolinjaa. Yritys, joka ostaa valmiin laitteet ulkomaiselta valmistajalta ja jakaa niitä EU:ssa muuttamatta tuotemerkkiä, on tuontikauppias. Jos tämä ero ei ole selkeä, on riski, että yritys laiminlyö velvoitteet, jotka sitä tosiasiallisesti koskevat. Tarkan rajaamisen osalta katso myös kuka on vastuussa sähkö- ja ICT-laitteiden tuotepassista.

Valmistajana: varmista, että tuote ja passi ovat oikein

ESPR:n artikkeli 27 (asetus (EU) 2024/1781) asettaa valmistajalle velvoitteita, jotka liittyvät tuotteen ytimeen: varmistaa, että tuote on suunniteltu ja valmistettu tuoteryhmälle asetettujen vaatimusten mukaisesti, ja että tuotepassi kootaan oikeilla tiedoilla ja se on saatavilla. 10–100 työntekijän yritykselle tämä käytännössä tarkoittaa, että organisaatiossa jonkun on tiedettävä, mitä teknisiä ja ympäristötietoja tuotteesta on saatavilla, ja että nämä tiedot dokumentoidaan ennen kuin tuote lähtenee yrityksestä. Tämä on usein sisäisen koordinaation kysymys hankintojen, laadun ja tuotepassia tosiasiallisesti laativan tai laatittavan osapuolen välillä.

Tuontikauppiaana: valvo ennen markkinoille asettamista

ESPR:n artikkeli 29 (asetus (EU) 2024/1781) antaa tuontikauppiaalle valvontatehtävän: tarkistaa, että EU:n ulkopuolella sijaitseva valmistaja on täyttänyt velvoitteensa, ja että tuotteella on tuontiin mennessä jo tuotepassi, joka täyttää vaatimukset. Tuontiyrityksen kannalta tämä tarkoittaa, että ennen ensimmäistä kuljetusta EU:hun täytyy olla näkyvissä, mitä ulkomainen toimittaja on laatinut. Tämä on eri järjestys kuin valmistajan kohdalla: tuontikauppias ei laadi passia itse, vaan hänen on voitava osoittaa, että se on tarkistettu. Kun tuollainen ulkomainen valmistaja ei vastaa tai toimita passia, se on tilanne, joka ansaitsee huomiota etukäteen, toimittajasuhdetta muodostettaessa — katso myös meidän valmistaja on Euroopan unionin ulkopuolella kuinka vastuu sitten jakautuu.

Molemmissa rooleissa: nimi ja osoite ilmoitettava

Sekä valmistajalta että tuontikauppiaalta odotetaan nimen, rekisteröidyn kauppanimensa tai tuotemerkin ja yhteystietojen ilmoittamista tuotteessa, pakkauksessa tai liitteissä olevissa asiakirjoissa. Pienemmälle yritykselle tämä on usein muoto tai pakkaustekstien muuttamista, asia, joka on helppo jäädä huomiotta, kun huomio on passin itsensä varassa eikä fyysisen merkinnän varassa.

Missä asia menee pieleen käytännössä

Yleinen tilanne on yritys, joka saa tuotteita valmistettavaksi omalla tuotemerkillä, mutta katsonut itseään sisäisesti "kauppiaksi", koska sillä ei ole omaa tehdasta. Oikeudellisesti kyseinen yritys on valmistaja, artikkelin 27 velvoitteilla — ei välittäjän velvoitteilla. Jos tässä on epäilystä, lisätietoja sijainnista saa kohdasta myyn elektroniikkaa omalla tuotemerkillä.

Toinen tilanne: yritys tuo tuotteen valmistajalta EU:n ulkopuolelta ja olettaa, että kyseinen valmistaja on jo järjestänyt passin, ilman että se koskaan pyytää tai tarkistaa. Myöhemmässä tarkastuksessa käy ilmi, ettei passia ole olemassa tai että passi sisältää virheellisiä tietoja — ja silloin kysymys siitä, kuka oli siitä tuolloin vastuussa, ei ole enää vain teoreettinen.

Kolmas tilanne: yksityisen merkin hankinnat, joissa yritys ostaa valmiin tuotteen valmistajalta ja laittaa siihen vain oman tarranimensä. Tässä tilanteessa syntyy usein epäselvyyttä siitä, kuka tosiasiallisesti on "valmistaja" asetuksen tarkoittamalla tavalla. Näiden velvoitteiden käytännön täyttäminen löytyy kohdasta myyn yksityisen merkin elektroniikkaa.

Neljäs tilanne syntyy yrityksissä, jotka tekevät hankintoja EU:n sisällä toiselta EU-osapuolelta ja uskovat siten jäävän pois näkyvistä. Myös tässä tilanteessa voi syntyä kysymys siitä, johtaako tuotteen jälleenmyynti ilman muutoksia muihin velvoitteisiin kuin tilanteessa, jossa tuotetta muokataan tai pakataan uudelleen.

Viides tilanne: yritykset, jotka ajattelevat, että roolien jakautuminen määritetään kerran ja eivät ole sen jälkeen enää merkityksellisiä, vaikka hankintaprosessin muutos — esimerkiksi EU-toimittajasta siirtyminen toimittajalle EU:n ulkopuolella — voi muuttaa yrityksen oman roolin jälleenmyyjästä tuontityöntekijäksi ilman, että yrityksen sisällä tätä huomataan.

Mitä voit dokumentoida

• Sisäinen muistio, jossa kirjataan ylös, mitä roolia yritys täyttää tuotelinjakohtaisesti (valmistaja, tuontityöntekijä tai molemmat eri tuotteille), sekä sen perustelu.
• Kirjeenvaihto ulkomaisen valmistajan kanssa, jossa pyydetään tietoja tuotepassin asemasta ennen ensimmäistä toimitusta.
• Yleiskatsaus siitä, mitä tietoja yrityksessä on jo saatavilla passitietojen kokoamista varten, ja kuka yrityksessä on siitä vastaava yhteyshenkilö.
• Sopimukset toimittajien kanssa siitä, kuka toimittaa mitä tietoja, erityisesti yksityisen merkin tai omaa merkkiä käyttävien tuotteiden osalta.
• Dokumentoitu menettely saapuvien tuotteiden tarkastamiseksi passin olemassaolon osalta osana säännöllistä hankintaprosessia.
• Dokumentointi nimen ja osoitteen maininnasta pakkauksessa tai tuotteessa, perusteluna sille, että tunnistettavuusvaatimus on täytetty.

Joka haluaa osansa määrittämisen jälkeen tietää, mitä tapahtuu, jos jokin näistä vaiheista puuttuu, löytää sen kohdasta mitä tapahtuu, jos minulla ei ole tuotepassia elektroniikkaani.